Niin kylmää ollut, ettei kasvit ole vielä toukokuun alussa tämän kummoisempia.
Leskenlehdet alkaa vasta nyt toden teolla putkahdella ilmoille, vain lämpimimmillä paikoilla näkynyt.
Valkovuokkoja saa etsimällä etsiä, vaikka äitienpäivänä ne usein on jo melkein ylikukkineet. Tosin nyt äitienpäiväkin oli jo kahdeksas päivä.
Kevättaskuruohoa näkee myös, mutta hitaasti senkin kukkaterttu pituutta kasvaa.
Sinivuokkoja on sentään ollut jo jonkin aikaa, ja tässä joku aikaisin havahtunut heinäkin, nimeä en tiedä.
Näsiä on myöhässä kukkimisessaan verrattuna viime vuosiin. Onneksi löysin tuosta läheltä näsiän, kun se mun aiempi näsiäpaikka tuhottiin.
Mustikanvarvuissa ei näy merkkiäkään lehtien puhkeamisesta.
Pihalla ei näy kuin jokunen scilla ja krookus. Ruskea nurmikko ja vihreähkö sammalikko. Sammalikosta tuli mieleen sammakot; kävin yhtenä iltana viime viikolla pyöräilemässä mahdollisissa sammakkopaikoissa, enkä kuullut mitään. Se näsiäpaikka oli samalla sammakkopaikka, mutta koska se on tuhottu niin ei sammakotkaan vissiin viihdy.
