Huhtikuu -19

Seuraavat kuvat on Liesjärven Kyynäränharjulta:

 Harjun katkaisi pieni vesivirta, jonka kohdalle oli rakennettu silta.

 Hanhia ja sorsia jään reunalla.

 Hyypiön sauna. Hyypiötä ei näkynyt. 

 Railo.

Reposaari, Pori kesäkuu -19

 Jaloittelin koirien kanssa respasta mökille, sillävälin kun mies maksoi lystin ja ajeli auton perille. Sydän ihan sykähti tästä näkymästä! Siinä se taas oli, lempimökki lempikallioiden äärellä. Ja meren!

 Talven aikana oli ilmestynyt ajopuu rannalle. 

 Aallot, meri, kivet, kalliot, aurinko, tuuli...♥

 Kukat kesti vesilasissa suurin piirtein yhtä kauan kuin lomaa riitti.

 Uimapoukamasta näki, että vesi oli matalalla. 

 Ilta.

 Koiria vähän paleli välillä, oli onneksi vaatettakin mukana.

 Joutsenia. Myös valkoposkihanhien suosiossa oli tuo rannan kohta.

 Porista bongattua, Kirjurinluodolta.

 Kovin kauaa ei siellä pyörähdetty, kun mies ei saanut kuvauskopteria ilmaan syystä että oli jättänyt nettisirun kotiin, eikä saanut purettua lentokieltoa. Toki lupa oli lennonjohdolta saatu, mutta kopteri ei ilman nettiä suostunut sitä ymmärtämään. On tiettyjä alueita esim. lentokenttien lähellä, missä ei saa lennättää droonia ja droonit tietää sen.

 Pihlavan K-Marketissa oli herkullisen näköisiä oransseja tomaatteja, lähiruokaa. Mmm...

 Eläinten ranta Karhuluodon ja Uniluodon välissä. Viileähköstä ilmasta johtuen aika hiljainen.

 Oli kuiten hevosetkin hiljattain pistäytyneet uimassa.

 Dyynejä, hauskoja hienoja dyynejä! Minun jalanjäljet...

 Koiran tassunjäljet, kun sen piti käydä tarkastamassa tämäkin ennen kuvan ottoa...

 Pienenpienet linnun jäljet.

 Kyllähän hiekka narskui hampaissa taas, kun tuolta tultiin. Se on semmosta tavaraa, mikä menee kaikkialle. Tyttären kamera hajos Yyterin reissulla sen hiekan takia.

 Merirannikki.

 Hassu nupulakivi. Meriveden mataluudesta varmaan johtui, että osa kivistä oli tuollaisen harmaan (suolan?) peitossa lähempänä vesirajaa.

 Tuolla olin onnellinen! Kiveltä toiselle hitaasti edeten ja mielenkiintoisia lohkareita ihmetellen ja silitellen, välillä istahdin vain nautiskelemaan. Näytti varmaan omituiselta kauempaa katsoen, mutta viis mie siitä. Ihana kivikko!

 Tästä ikäänkuin oli irrotettu kiviä. Liekö ollut pehmeämpää materiaalia, joka on kulunut pois. Jännän kulmikkaat kolot silti. 

 Tämän voisin olettaa ihmiskäden jäljeksi, vaikka ensin ihmettelin, onko muka muinaisen aallokon jälkiä täälläkin. Ei pitäs olla.

 Tämä kivi näytti tietystä kulmasta jonku alienin päältä. Tuossa oikealla oli kainaloonsopivan kokoinen kolokivi, joka muutti meille... tunsin itseni kyllä vähän rosvoksi kun otin kiven, mutta sitä kyllä rakastetaan täällä sen uudessa kodissa. Sekin on vähän harmaa, saa nähdä liottaako sateet sen eriväriseksi kesän mittaan.

 Ja tämä näytti sydämeltä :)

 Makkaranpaistopaikan kattopalkin kolossa pesi sinitiainen. Toivottavasti pesintä onnistui, toinen emoista oli kamalan arka eikä meinannut uskaltaa tulla tuomaan ruokaa, kun grillissä räiskyi tuli.

 Vähän pimeä kuva, kun oli pilvistä, mutta Reposaaressa kukki aivan hurjana kaikki syreenit ja muutkin pensaat ja kukat! 

 Polku hyttysmetsään, jonne ei saa ajaa moottoriajoneuvolla.

 Kaunis päivä.

 Väylämerkki oli harhautunut aika kauas väylältään... oli ihan mettässä.

 Hieno kivinen polku.

 Junnilanjärvi ja keltakurjenmiekat.

 Menin ihailemaan järveä Ankkalinnan terassilta, mutta se olikin varattu. Kuvan keskellä näkyy rantakäärme, joka luikersi ensin keskemmälle ja sitten vilahti linnan perustuksille, jolla ehdin nähdä ainakin kolme käärmettä, jotka solahtivat pakoon nopeasti.

  Kaunis paikka tämä. Koira joi ihan oma-aloitteisesti tuolta, kun ei ollu vesipulloa mukana, luulin ettei tartte kun on niin viileää. Haistaakohan se, millon vesi on juotavaksi kelpaavaa, kun muitta mutkitta meni juomaan eikä luullut, että se on merivettä, mitä nyt on mejän ympärillä ollu?

 Reposaaren neuvolan upea punainen syreeni. Eksoottisen näköinen.

Vielä viimeisen illan kuva rupeleista, oli pilvet niin matalalla että niistä näkyi vain lapojen kärjet vilahtamassa sumun alapuolella.