Lapin reissu -19 osa kaksi

No sitte mentiin Gjellajohkaan, ihan vaan siksi että miehen kaverin mökki oli siellä ja sen maisemakuistia oli mainostettu hienoksi. Kaveri ite oli Norjassa, mutta mökillä piti käydä. Sitä ennen oli Erakon maja, aika erikoinen kattohuovalla päällystetty mörskä.

Majan puutarhakalusteet.

Sisällä oli vielä erakon kamoja, valokuvia ja sellasta. Mikä lie on saanu äijän muuttamaan tuommoseen, naismurheet tai jotku varmaan.

Kielajoki oli hieno. Ruska oli hieno.

Koirat oli väsyneitä. 

Auringonlasku Kielajoella.  Kyllä mie muuten sielläkin uitin varpaani, kas kun se oli jääny mun listasta pois. Siitä, mikä on tuolla pääblogissa. Korjaan jos muistan. Saunottiin tuonkin joen rannalla. Söin poronkäristystä leirintäalueen ravintolassa - siellä missä kissa kulki sisään ja ulos ja söi pihalla (onneksi pihalla) myyriä - ja siitä meni maha löysälle ja vessoja oli kokonaisuudessaan vain kaksi kaikille leiriytyjille... ja netti siellä ei toiminu. Ainoastaan ravintolassa ja ihan sen vieressä toimi, joten tytär sitten vietti iltaa lasten keinussa päärakennuksen vieressä.

Kielajoelta suuntailtiin takaisin Sodankylää kohden, jotta päästäis parempaa tietä länteen. Inarissa poikettiin saamelaismuseo Siidassa, olihan se hieno paikka ulkomuseoineen päivineen. Saamelaisilla oli nähtävästi komeimmat ja parhaimmat rakennukset poroja varten, lampaat sai asua pienessä turvepuurassa ja ihmisille oli sit muut majat. 

Siidan lounasravintolassa ei ollu mitään ruisleipiä, ja tällanen pieni rieskanpala maksoi neljä euroa! Onhan siinä toki lohta päällä, mutta silti...

Saariselälle pysähdyttiin kans toviksi ja käveltiin Auroorapolku tai joku semmonen pieni. Kyllä oli muuten pikkusen erilaista kuin sillon, kun viimeksi olen Saariselällä ollut, joskus 80-luvulla... siitä pienestä mökkikylästä oli tullu kaupunki kerrostaloineen. Polut oli tällasia valtateitä:

Oltiin tyttären kanssa samaa mieltä, että mieluummin kuljettais luonnollisesti syntynyttä polkua, kuin tällaista soratietä, vaikka siinä onkin vaikeampi kulkea. Ja mieluummin sellaisessa paikassa, missä ei oo koko ajan ihmispaljous ympärillä.

Sodankylään mentiin yöpymään Nilimellaan. Siellä oli aika rohee grillikota:

Aamulla lapset meni kouluun asuntovaunun vierestä ja muut matkailijat kävi tyhjentämässä likavesiään siinä ihan liki. Mutta olipahan lyhyt matka vessaan ja suihkuun.

Sitten olikin sadepäivä, ja mies arpoi mennäänkö Luostolle vai länsirajalle, ja valitsi pidemmän automatkan kun kuitenkin oli sadepäivä eikä huvittanu patikoida. Ajeltiin siis Sonkamuotkaan River Campingiin, mistä se mun Enontekiöllä-postaus on kirjoitettu.

Jätettiin vaunu sinne ja ajeltiin päiväseltään Kilpisjärvellä mutka. Vähän ennen perillepääsyä näkyi sähkölangalla hiiripöllö.

Sain taas yhden linnun listaani. Kaksi kertaa näin myös maakotkan, siitä toinen merkintä, ja kuukkeli kolmas. 

Ruskaa Tsahkaljärven rannalla.

Koirat on valppaana, kun vastarannalla näkyy poroja. 

Saanakin siellä möllöttää taustalla.

Tsahkaljoen putous.

Saana Tsahkaljoen varrelta kuvattuna. 

Joen varrella oli tällanen ihana kummallisuus; puolukka kasvoi koivun päällä.

Just tänään kuului semmoisia uutisia, että tuon Tsahkaljärven rannalla olleet hienot uudet kodat ja vessat oli poltettu. Homma ei ollu edes vielä valmis. Mikä ihmisiä vaivaa???!!!

Yö taas Sonkamuotkassa ja aamulla oli pakkasta. Saatiin olla ihan yksin siellä, ei ollu muita leiriytyjiä. Ei ollu jonoa vessaan :)

Ajeltiin Pallakselle, mies käveli siellä Taivaskeron lenkin, me tyttären kanssa pysyttäydyttiin alempana ja koitettiin etsiä sitä Vatikurun polkua, joka silloin edelliskerralla oli niin ihana. Ei löytynyt, sen sijaan kasteltiin jalat pikkupolkujen yli menevissä puroissa ja mentiin suosiolla takaisin autolle.

Seuraavaksi ajettiin Pyhälle, kävelin koirien kanssa vain Pyhän kasteen lähteelle ja sieltä luontopolkua luontokeskukselle (jonne oltiin jätetty vaunu, että pääsee autolla vähän lähemmäs reittien alkua) mutta mies ja tytär käveli Noitatunturin lenkin. Liikaa ihmisiä taas. Muita ootellessani kävin katsomassa luontokeskus Naavan revontulivideon ja muun näyttelyn, ja ostin sieltä kahvilasta nälkääni ruisleivän. Ihania porotäytteisiä sämpylöitä olis ollu, mutta ruisleivissä oli aina se iänikuinen kinkku-paistettukananmuna-täyte. Taisin kitistä vähän sille kahvilanmyyjälle, mutta se oliki kovin töykeä. Toisin kuin muu luontokeskuksen henkilökunta.

Sitten yön vietto Kemijärven rannalla. Erikoinen paikka. Suihkut ja vessat oli rakennettu vanhaan piharakennuslatoon, suihkuja en kattonu mutta vessat oli tosi ahtaat, yksi per sukupuoli ja niille yhteinen pieni "eteinen", jossa käsienpesuallas ja pieni peili. Ja mökkejäkin - ilmeisen vessattomia - kymmenen plus monta vaunu- ja autopaikkaa, on takuulla sitten sesonkiaikana jonoa vessan ovella...

Saunassa suihkun virkaa toimitti sinkkiämpäri, jonka pohjaan oli tehty reikä ja siihen laitettu letku jonka päässä oli suikukapula. Siihen sai laittaa vettä ja sen ripustaa koukkuun ja sit suihkutella. Saunan löylyhuoneessa oli ikkuna, josta veti ja jonka verho ei antanut minkäänlaista näkösuojaa.

Aamulla sitten kohti etelää, Rovaniemen turistirysässä Napapiirillä käytiin (mutta syötiin HelmiSimpukassa tien toisella puolella) ja Kuivaniemelle Merihelmeen yöksi. Totesin, että kyllä se Kuivaniemen merikin mulle kelpais.

Aikaisin lähdettiin taas, nyt kohti Kurikkaa. Leirintäalue olikin täynnä marjanpoimijoita. Sitten umpimähkää Siikaisiin, jonka leirintäalue ei kelvannu miehelle. Mie olisin niin tykänny. No, lopulta me päädyttiin sitten sinne rakkaaseen Siikarantaamme ♥

Ja mikäs siellä oli ollessa! Vähän eri näkökulmaa siihenkin paikkaan taas, kun oltiin vaunulla. Ukkonenkin jyrisi pari kertaa ekana yönä, satoi rankasti ja tuuli. Päivisin oli hienoja ilmoja tallustella. Käytiin Ketaralla ja aallonmurtajalla ja oltiin vaan, oli ihanaa kun ei tarvinnu enää aamuisin äkkiä kasata kamoja ja lähteä eteenpäin. Nyt vaan seuraavaa reissua suunnitteleen...