lauantai 21. syyskuuta 2019

Lapin reissu -19 osa yksi

Eka yöhän me vietettiin siskolla Keski-Suomessa, että sitä en laske varsinaiseen Lapin reissuun. Sieltä lähdettiin melko aikaisin ajelemaan nelostietä pohjoiseen, yhtä soittoa pieniä taukoja lukuunottamatta Tiaiseen asti, Korvalan leirintäalueelle. Sieltä ei löydetty suihkuja, mutta poroja kyllä. Koirat haukkui.

Aamulla taas menoksi. Mulla oli GT:n tiekarttakirja, vaikka mies vannookin pelkän navigaattorin nimeen. Kirjasta poimin erinäisiä vierailukohteita matkan varrelta, joiden ohi varmasti olis huristeltu ilman kyseistä kirjaa. Eka taisi olla tämä Kitisen varren Porttikoski Askassa. Aska tarkoittaa saamen kielessä paannejäätä, jota tässä koskessa on aikanaan syntynyt talvipakkasilla. Porttikoskella oli myös hieno tanssilava.
Porttikosken partaalla

Alajoen kiviä Palkisojan tienoilla. 

Karavaanarikoiria

Ilta-aurinko Ivalo River Campingin saunan rappusilta. Ihan kiva leirintäalue, mitä nyt oli kahta puolen nelostietä, mutta ruokaa sai ja se oli hyvää. Saunasysteemi oli vähän outo - piti riisua ulkona, koska pesuhuone (kamalan kylmä) oli heti kun oven avas, ja toisen oven takana oli löylyhuone. Eikä sekään ollu ehtiny kunnolla lämmetä, ei myöskään vesi kiukaan säiliössä. Kuumana se olis varmaan ollu oikeinkin mukava elämys.

Myössäjärven rantamilla kasvaa kuuluisaa aihkikkoa.
Karhunpesävaaran rinteen männyt ovat Fennoskandian vanhimpia, joista vanhimmalla on ikää ainakin 770 vuotta ja muutkin alueen aihkit ovat yli 400-vuotiaita. Ikimännyt ovat säästyneet metsäpaloilta vuosisatojen varrella.
(luontoon.fi)


Tuollaisesta aukosta ryömittiin Karhunpesäkiven sisään... ei se reuna ollu ku ehkä kymmenkunta senttiä paksu, kuin jättimunan kuori. Päältä se näytti ihan tavan kiveltä. Erikoinen tafoni.

Ivalojoen rantamilta suunnattiin sitten Utsjoelle. Kiivettiin Ailegakselle jonkin matkaa, siellä oli hienoja jäkäliä kivissä! Värikkäitä ja kauniita.

Näkymä Utsjoen Ailegaksen rinteeltä Norjaan päin. 
Varjopelleilyä. Ailegaksia on muuten kolme, tän lisäksi on Karigasniemellä yks ja siinä välillä Nuvvus Ailegas. Tai niiden kirjoitusasut vaihtelee, mutta merkitys kaikilla sama: pyhä. Tai jotain.

Utsjoen Patonivaan laskeva pikkupuronen. Rakastan noita pieniä kivisiä puroja!

Carsejohkan (en löydä niitä pieniä väkäsiä nyt tähän hätään näppäimistöltä) rannalle oli kiveksi jähmettynyt puskansyöjäeläin suu ammollaan. Se oli kyllä hieno johka, vaikka luultiinkin sitä ensin Kevojoeksi, kun sinne luonnonpuistoon mentiin. Kevon kanjoni olis hieno nähdä, mutta se edellyttäis vähän liikaa - kauheita patikointimatkoja tai sitten kosken ylityksiä.


Koiraa pelotti, mutta silti se halus kurkistaa halkeamaan, jossa vesi kuohui ja kohisi.

Veahcabakti eli Vetsipahta

Vetsikkojoki

Tenon tie, Suomen kauneimmaksi mainittu maantie. Ja kyllä siinä pysähdeltiinkin kuvailemaan, mennen tullen samat paikat...

Mönkkäripolku veneenlaskupaikalle.

Karigasniemellä piipahdettiin, ja siellä oli kaksi K-markettia vierekkäin. Ja polttonesteiden hinnat mielenkiintoisia. Syötiin Kalastajan Majatalossa, koska muuta paikkaa ei ollut. Ruoka oli kyllä hyvää.
Ajomatkan jälkeen virkistäydyttiin kävelemällä Utsjoen geologinen luontopolku, ja se oli kyllä aika rankka. Ei niinkään nousu, mutta lasku otti mulla niin paljon polvien päälle, että totesin rinneliikkumiskykyni huonontuneen huomattavasti sitten viime lapinreissun.
Sieltä Dorkanjunnilta sitten näki komiasti Tenojoen sillankin. En oikein tiedä, minkänimiselle mäjelle me noustiin, kun kartassa on nimet Dorkanjunni, Annagurra, Annaguravarri ja Galgojohvarri. Korkealla oltiin kuitenkin.

Utsjoen Lapinkylän leirintäalue oli mukava kans. Ikävä olo vähän jäi, kun illalla juteltiin yhen pariskunnan kanssa keittiössä ja aamulla medi-heli haki sen miehen. Niin kovin oli sairastunut, että ambulanssi ei lähteny sitä viemään, ja kopteri vei sen Norjaan sairaalaan. Mietin, että oliko se saanu suolisolmun, kun ne oli patikoineet useita päiviä tunturissa ja nyt laittoivat oikein kunnon rasvassa tirisevän sisäfileillallisen... en kehannu kysyä. Olis ollu rumaa uteliaisuutta. Toivon, että parani pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Syksy 2023

Koivun runko Mänty kasvaa kannolla